Hevosten kuvaaminen heikossa valossa

 Nikon D4s, Nikkor 70-200mm 2.8 @150mm, ISO 3200, f/3.5, 1/320 s.


Kaikki me tiedämme luultavasti tuskan, kun pitäisi kuvata hevosta pimeässä maneesissa tai muuten vain huonoissa valaistusoloissa.

Ajattelin vähän avata minkälaisilla säädöillä itse kuvaan.

Olin viime viikonloppuna Saksassa isoilla hevosmessuilla, ja siellä oli näytös, josta napsin muutamia kuvia. Valaistus oli parhaimmillaankin himmeä, ja värivalot toivat entisestään haastetta hommaan. Minulla oli aluksi ISO 10 000, ja pudotin sitten 8000, kun huomasin, että vähän vähempikin riittää.

Näissä tulikuvissa tiputin ISOa entisestään, tässä 4000, ja valotusaika 1/800s.


Ensimmäinen sääntö on tietysti, että objektiivin pitäisi olla mahdollisimman valovoimainen. Tällä tarkoitetaan sitä, että suhteessa polttoväliin aukon on oltava halkaisijaltaan mahdollisimman suuri. Tätä ominaisuutta linssissä kuvataan f-luvulla. F-luku on siis käänteisluku, jos polttoväli ja aukko ovat yhtä suuret, olisi linssin f-luku 1/1 eli 1. Jos f-luku on 4, on aukko 1/4 polttovälistä.
Eli mitä pienempi f-luku, sitä valovoimaisempi linssi on. Zoom-linssit ovat usein valovoimaltaan 2.8, mutta saattavat olla vain 4-5.6, jolloin menetetään jo paljon valoa. Kun kuitenkin maneesissa tai näytöksessä tarvitaan vähän pidempää putkea, joutuu tinkimään valovoimasta tai maksamaan melkoisia summia valovoimaisesta tele-putkesta. Minulla oli reissussa mukana vain 70-200mm f /2.8 putki, joten sillä oli pärjättävä.

Toinen sääntö on, että ISO kannattaa nostaa niin korkeaksi, ettei liike-epäterävyyttä tule, mikäli ei sitä erityisesti tehokeinona halua. Riippuu paljon siitä, minkä verran ISOn nostamista runko kestää, ilman, että kohina nousee sietämättömäksi, mutta jos tuntee oman kameransa, tietää minkälaisissa olosuhteissa sillä vielä voi kuvata.
ISOn nostamista ja kohinaa on turha pelätä, mutta kannattaa valottaa oikein, koska mikäli valotusta joutuu jälkikäsittelyssä nostamaan, kohina nousee varsinkin tummilla alueilla melko ruman näköiseksi. Kohinanpoisto-ohjelmilla kohinaa saa pienemmäksi, mutta usein kuvista tulee melko muovisen näköisiä, jos kohinaa on poistettu paljon.

ISO 8000, f/2.8, 1/1250s.

Osasuurennos 100% ennen kohinanpoistoa.

Kolmas sääntö liittyy edelliseen; päätä mikä on alhaisin suljinnopeus, jolla kuvista vielä tulee teräviä. Riippuu ihan minkälaista liikettä kuvaat, mitä voidaan pitää rajana. Tapahtumakuvauksessa, jossa ei tiedä mitä on seuraavaksi tulossa, on hyvä pitää jonkunlaista turvamarginaalia, jotta nopeatkin liikkeet tallentuvat. Toisaalta ISOa ei ole hyvä turhaan nostaa liian korkealle, jos vähempikin riittäisi. Tässä joutuu usein tekemään kompromisseja, ja koska valon määräkin vaihtelee hetkestä toiseen, ei aina päästä ihan ideaaliseen valotukseen.

Itse pidän kameran aukon esivalinnalla, nostan ISOn niin korkealle, että saan vähintään 1/500s suljinajan, joka periaatteessa pysäyttää melko nopean liikkeen. Mieluiten  suljinaika voisi olla vielä lyhyempi.

Joskus pimeitä olosuhteita voi käyttää hyväksi, ja kuvata pitkällä valotusajalla vähän erilaisia kuvia. Kaikkea kannattaa kokeilla, koskaan ei tiedä mistä kuvasta tulee itselle se mieluinen.

 ISO 80, f/2.8, 1/3 s.

Ihan valoisakin ratsastushalli voi olla valon suhteen haastava varsinkin pilvisenä ja sateisena päivänä. Näissä kuvissa ISO oli 1600, ja silläkin valotuksella kohinaa on jo näkyvästi, eikä kuvista oikein koskaan tahdo tulla ihan veitsenteräviä. Jälkikäsittelyssä niistä kuitenkin saa ihan kelpo kuvia, varsinkin jos ei tarvitse katsella ihan 100% suurennoksina.

ISO 1600, f/2.8, 1/800s.

Osasuurennos 100% ennen kohinanpoistoa.


Mikäli sinulla herää kysymyksiä tai ajatuksia tämän kirjoituksen johdosta, käy kommentoimassa
 Vinkkejä kuvaukseen - Photography by Johanna
johannavauphotography

Kommentit

Suositut postaukset